Roona hämmentää

Eräs kaunis elokuinen päivä alkaa jo taittua iltaan. Aurinko luo viimeisiä säteitään kaupungin yli. Se heittää niiden rippeet tuomiokirkon tornia sivuten pikkuiseen lähiöön kaupungin laitamilla saaden sen yleensä niin rumat betonikolossitalot näyttämään...no, jokseenkin siedettäviltä. Näitä valonsäteitä kurkistelee myös erään koivun osittain varjostaman ylimmän kerroksen ikkunasta sisään. Sisälle pyrkiessään suurin osa niistä joutuu pettymään; eräs banaanikärpäsrouva on nimittäin tuonut kaikki omaisensa ja ystävänsä ja kumminkaimansa ja naapurinsa juuri tälle nimenomaiselle ikkunalle juhlimaan, eivätkä sädeparat onnistu niitä läpäisemään. Muutavat niistä onnistuvat kuitenkin kurkistamaan kärpäsmeren lomasta sisälle tähän kahdeksannen kerroksen asuntoon numero satakaksikymmentäneljä. Sisällä asunnossa, punaisella kankaalla verhotussa ei-niin-prameassa, mutta mukavassa ja kotoisassa nojatuolissa istuskelee epämääräisen näköinen olento. Tuo olento lehteilee käsissään olevaa romaania las...

Toisin kuin blogini, sanottakoon, että minä olen erittäin hengissä. Asian voisi ilmaista jotakuinkin seuraavasti: kesäilo + kesävalo + kesäolo + kesäelo = blogipäivitykset. Kesäkakku taas syntyy jokseenkin seuraavanlaisesti jokseenkin kuudessa ja kolmessa neljäsosaminuutissa plus kauppareissut eli osapuilleen kahdessakymmenessäkolmessa pilkku kolmessakymmenessäkahdeksassa minuutissa: Poimi neljä litraa mansikoita: yksi astiaan, yksi pötsiin, yksi astiaan, yksi pötsiin. Tuloksena saat kaksi litraa mansikoita astiaasi. Kurkkaa jääkaappiin. Totea, että kerma on lopussa. Kurvaa lähikauppaan vaikkapa Helkamalla (vain pakki puuttuu). Osta jäätelöä ja ruisleipää ja kurvaa kotiin. Kurvaa uudelleen kauppaan vaikkapa Nissan Micralla (vain ilmastointi puuttuu). Osta kermaa. Totea, että tarvitset paluumatkalle jotain kylmää säästyäksesi lämpöhalvaukselta, osta jäätelöä ja kurvaa kotiin. Palkkaa pikkuveli vatkaamaan kerma kolmen mansikan palkalla. Löydä sillä aikaa pakastimesta sinne unoh...

Kevätlöisen tämänpäiväistä pöytelöistä koristi suklainen, erittäin maistuvainen kakkuloinen, joka lunasti paikkansa kategoriassa lemppariherkkuloiset. Kakkuloinen otti osumaa päällänsä olleesta folioisesta ja kolahti vielä jääkaappiloisen hyllylöisen reunaloiseen. Ei siis kovin edustuskelpoinen yksilö, mutta ehkäpä oma huolimattomuus johtui sen tulevasta sijoituspaikasta: oman porukan massuloisista tavallisessa kaffepöytälöisessä. Ja mitäpä sitä suotta fotosoppailemmaankaan, minä ku en noitten valokuvakauppaloisten päälle niin kauheasti jaksa ymmärtää. Kevätlöistä vaivaa kiirelöinen. Syötyä tulee usein, leivottua harvemmin, bloggailtua hyvin satunnaisesti. Blogiruokapöytä on siis melkoisen kurja ja köyhä, mutta vasen sivupalkki kertokoon edelleen kaiken olennaisen postaustavoitteista ja -tahdista. Tässäpä ohjeloista, ihan omasta suklaisen rahkaloisesta päästäni. Samankaltaisia (ohjeloisia) tosin varmasti liikuskelee netin syövereissä muitakin. 24 cm:n vuokaan : 350 g kaurakekse...

Näin pelastat pahantuulisen kiireaamun: syö suklaakeksi ja hörppää lasi maitoa. Näin pelastat väsyneen kiireiltapäivän:  syö suklaakeksi ja hörppää lasi maitoa. Näin piristät ankeaa päivällistä: syö suklaakeksi ja hörppää lasi maitoa. Näin piekset kohti hiipivän flunssamörön: syö kaksi suklaakeksiä ja hörppää kuppi teetä. Näin parannat pahan mielen: syö suklaakeksejä ja hörppää tuoppi teetä. Näin podet syyllisyyttä huonosta ruokavaliost.... Pari pellillistä  150 g voita 1 3/4 dl sokeria 1 kananmuna 150 g suklaata (puolet tummaa, puolet valkoista) 3 ½ dl vehnäjauhoja ½ dl kaurahiutaleita 3 rkl tummaa kaakaojauhetta 2 tl vaniljasokeria 1 tl leivinjauhetta Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna hyvin vatkaten. Rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita suklaa ja kuivat aineet keskenään. Lisää varovasti sekoittaen taikinaan. Pyöritä taikinasta palloja, litistä vähän ja paista 175 asteessa n.10 min. Näin pidät vatsassa möllöttävät keksinmurut tyytyväise...

Tämän vuoden ensimmäinen päivitys tulee blogilaiskiaiselta asiaan kuuluvalla tavalla vasta helmikuussa. Laskiainen sai kuitenkin laiskiaisenkin terästäytymään: se ei tuu ilman laskiaispullaa. Äiti tekee maailman pyöreimmät pikkupullat, joten jätin niiden teon sille. Sen sijaan kokeilin itse jotain muuta. Ylläolevan näköisen pullasen saa tehtyä seuraavia ohjeita noudattamalla: 1. Tarkista, että kotoa löytyy pullataikinaan tarvittavat ainekset, paistonkestävää hilloa/marmeladia ja vispi-/kuohukermaa. Jos ei ja pullanhimo ei saa kauppaan asti, luovuta. 2. Tee pullataikina. Ohje vielä seuraavankin linkin takana täällä . Yhteen kranssiin riittää puolikas taikina. Minikranssiin vaikka neljäsosa. Soveltaa saa. 3. Kauli kohonnut taikina suorakaiteen muotoiseksi. Levitä päälle hilloa ja kääri rullaksi. 4. Leikkaa rullasta n.2 cm levyisiä paloja. Asettele palat leikkauspinta ylöspäin vierekkäin pellille. Pyöreän muodon aikaansaamiseksi voit rakennusvaiheessa käyttää apuna vaikkapa mur...

Mmmm, oih, ahhh... Tällaisia ääniä näppäimistön tältä puolen kuuluu jo pelkän tuoksun ansiosta. Liinan alla keittiön sivupöydällä pötköttelee kolme ihanaista, lämmintä tuoksun levittäjää: puolukkaleipiä! Isosisko tutustutti minut tähän "terveysleipään" jokunen vuosi sitten. Ajan kuluessa tämä mainio leipäresepti ehti jo painua unholaan ja kullankallis reseptilappunenkin mennä hukkaan. Onneksi siskolla oli resepti hyvässä tallessa ja leipä pääsi taas määrittelemättömäksi ajaksi kestosuosikin maineeseen. Joulupöytäänkin tämä sopii mainiosti.  Voita ja ehkä juustosiivu, tuoreena tai pakkasesta; miten vain, tämä on aina vaan niin hyvää . Vesi kielellä kirjoittelen äkkiä reseptin, sitten pääsen maistelemaan, mums! Rusinoilla en muuten tätä ikinä pilaa, mutta jos niistä tykkää niin ei kun sekaan vaan. Ruis-puolukkaleipä, 1,5 litran vuokaan 4dl karkeita ruisjauhoja 3dl vehnäjauhoja   (1dl rusinoita)   1tl suolaa 1tl hienonn. anista/fenkolia   1tl soodaa (tai 1/2...

Helpoin ja ehkä siksi mieluisin juustokakkujen koristelutapa itelleni on suklaalla spritsaus. En oo mitään kursseja käyny, enkä omista hienoja välineitä. Sen sijaan toimin näin: laitan pari palaa suklaata pieneen pakastepussiin ja heitän mikroon.  Sulattelen varovasti juoksevaksi. Leikkaan pienen aukon pussin kulmaan ja spritsailen menemään -  joskus paremmalla, joskus huonommalla  menestyksellä. Väärään paikkaan karanneet suklaavanat korjaan pois hammastikuilla - suklaan jähmetyttyä se käy helposti. Turhan tarkka en kuitenkaan oo, vaan käden jälki ja amatööriys saa mun mielestä näkyä. Sitä paitsi maku on kaikessa kakkuilussa kaikesta huolimatta se tärkein juttu! Tämä ei oo maksettu mainos, mutta edelleen Brunbergin tumma suklaa on mun ehoton lemppari koristelussa. Se on kestävyytensä lisäksi laktoositonta ja gluteenitonta, eli käy suurimpaan osaan kakuista.  Puu. Geisha-valkosuklaakakku . Gluteeniton ja laktoositon suklaakakku . Ot...