Roona hämmentää

Tähän maaliin oli helppo osua. Ei muuta kuin kakkulapio kouraan ja mums! Kahdenkymmenen munan ja parin kermalitran kakkuloinen meni syötäväksi metsään, siksi pelti alustana. Kermareuna ja kuusi kiukuttelivat koristelijalle, mutta onneksi se ei vaikuta siihen olennaisimpaan eli makuun. Perustavaa laatua oleva levykakku kääretorttupohjalla, sillä vanhalla hyväksihavaitulla: 5 munaa 2 dl sokeria 100 g perunajauhoja 2 tl leivinjauhetta Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi. Sihtaa joukkon yhdistetyt kuivat aineet. Paista 180 asteessa 8-10 min. Anna jäähtyä ja täytä. Välissä kermaa ja hilloa, koristeet sokerimassaa.

Toisin kuin blogini, sanottakoon, että minä olen erittäin hengissä. Asian voisi ilmaista jotakuinkin seuraavasti: kesäilo + kesävalo + kesäolo + kesäelo = blogipäivitykset. Kesäkakku taas syntyy jokseenkin seuraavanlaisesti jokseenkin kuudessa ja kolmessa neljäsosaminuutissa plus kauppareissut eli osapuilleen kahdessakymmenessäkolmessa pilkku kolmessakymmenessäkahdeksassa minuutissa: Poimi neljä litraa mansikoita: yksi astiaan, yksi pötsiin, yksi astiaan, yksi pötsiin. Tuloksena saat kaksi litraa mansikoita astiaasi. Kurkkaa jääkaappiin. Totea, että kerma on lopussa. Kurvaa lähikauppaan vaikkapa Helkamalla (vain pakki puuttuu). Osta jäätelöä ja ruisleipää ja kurvaa kotiin. Kurvaa uudelleen kauppaan vaikkapa Nissan Micralla (vain ilmastointi puuttuu). Osta kermaa. Totea, että tarvitset paluumatkalle jotain kylmää säästyäksesi lämpöhalvaukselta, osta jäätelöä ja kurvaa kotiin. Palkkaa pikkuveli vatkaamaan kerma kolmen mansikan palkalla. Löydä sillä aikaa pakastimesta sinne unoh...

Helpoin ja ehkä siksi mieluisin juustokakkujen koristelutapa itelleni on suklaalla spritsaus. En oo mitään kursseja käyny, enkä omista hienoja välineitä. Sen sijaan toimin näin: laitan pari palaa suklaata pieneen pakastepussiin ja heitän mikroon.  Sulattelen varovasti juoksevaksi. Leikkaan pienen aukon pussin kulmaan ja spritsailen menemään -  joskus paremmalla, joskus huonommalla  menestyksellä. Väärään paikkaan karanneet suklaavanat korjaan pois hammastikuilla - suklaan jähmetyttyä se käy helposti. Turhan tarkka en kuitenkaan oo, vaan käden jälki ja amatööriys saa mun mielestä näkyä. Sitä paitsi maku on kaikessa kakkuilussa kaikesta huolimatta se tärkein juttu! Tämä ei oo maksettu mainos, mutta edelleen Brunbergin tumma suklaa on mun ehoton lemppari koristelussa. Se on kestävyytensä lisäksi laktoositonta ja gluteenitonta, eli käy suurimpaan osaan kakuista.  Puu. Geisha-valkosuklaakakku . Gluteeniton ja laktoositon suklaakakku . Ot...

Kjähähä. En vaan voinut vastustaa kiusausta! Ei löydy tilannetta, johon ei voisi tehdä kakkua. Siispä päivänä eräänä syntyi yhteen kahvipöytään semmosena ex tempore-vetäisynä tällainenkin kakku. Materiaaleina kääretorttupohja, kerma, hillo, vaahtokarkkimassa, sokerimassa, marsipaani ja elintarvikevärit. Lintusen vatsanahka paljastaa kaikki sisälmykset, kun en ehtinyt eli viitsinyt kreemejä alle vääntää.    Minusta näistä varpaista tuli suorastaan hellyttävät. Välttääkseni varvasrasismin, pyysin assistentti-siskoani googlaamaan mulle kalkkunan varpaiden oikean lukumäärän. ko-KLUK! Näkemisiin!

Tällaista kakkuloista meillä syödään tänään. Pohjana on kääretorttulevyä ja välissä perinteiset kerma ja hillo. Päällä Geishasta tehty kuorrute ja valkosuklaaspritsaukset. Spritsausta aloitellessa ilmestyi itse päivänsankari keittiön ovensuuhun vitsailemaan. Pidä siinä sitten suklaavanat suorassa kun naurattaa niin, että hädin tuskin pystyssä pysyy! Mutta on isän näköinen kakku, ihan naurusta vinksallaan! :) Kuorruteohje on isoon kakkuun, kuvan kakun alulautasen halkaisija on reilut 40 cm. Geisha-kuorrute  200 g Geisha-suklaata 1,25 dl kuohukermaa Laita kerma kattilaan ja anna kuumentua hiukan pienellä lämmöllä. Lisää suklaa joukkoon ja anna sulaa koko ajan hämmentäen. Älä anna kiehua. Sekoittele tasaiseksi, anna jäähtyä hiukan ja kaada kakun päälle. Välin pursottaminen oli haaste, etenkin kun muistin vasta pursotusvaiheessa, että ainoa liittimellinen pursotuspussini on rikki. Ei muuta kuin sauman reikää pidellen pursoti-pursoti, vinksallaan-teemaa j...

Aika kiitää eteenpäin kammottavaa kyytiä. Reseptilaatikon lappuspino ei oo hetkeen päässyt kasvamaan. Sinänsä hyvä - vielä on toivoa siitä, että joskus saan kaiken tänne talteen. (Tai no, talteen ja talteen kun blogipalvelimet yks toisensa jälkeen kaatuilevat. Mutta eipä saivarrella.) Kaikki kesän tuoreherkut on jääny naurettavan vähälle leipomiselle, except yks pahanen mustikkapiirakka metsästä heti piirakaksi -periaatteella tehtynä. Tässä nyt ens hätään kesän ensimmäinen ja ainoa mansikkakaakku kääretorttupohjaan. Pohjan voit tehdä vaikka näin: 5 kananmunaa 2 dl sokeria 100 g perunajauhoja 2 tl leivinjauhetta Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen. Paista 180 asteessa n.10 min. Leikkaa jäähtynyt pohja sopiviksi paloiksi. Kokoa kakku. Kostuta ja täytä välit kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Nauti hyvässä seurassa kesäilon kera. (Kiits, hyvään seuraan kuulunut Kerttuli, kuvista ja julkai...

Iltana eräänä muutti jääkaappiimme uus alivuokralainen. Tämän vihasen linnun vuokrasopimus jäi kuitenkin tyngänpuoleiseksi. Mokoma nimittäin käyttäyty niin kehnosti, että pääty pöytään jo päivän talostelun jälkeen. Koko kovanonnen tipu meinas jäähä tekemättä kaiken maailman häsellyksen keskellä, mutta enhän millään raskinut jättää pikkuveikka-kuopusta ilman synttärikakkua. Siispä synttäreitä edeltävänä iltana kello yheksän kakkua tekemään. Tunteroinen häm-häm-hämmentelyä ja tirppa sai muotonsa. Aamuyöllä heräsin kesken unien ja tajusin, että TÖYHTÖ jäi. So let's call him plumeless (?) angry bird then. ;) Ah, niin! Kokosin siis kakun kääretorttupohjista pyöreään astiaan. Välissä oli toiveen mukaan banaania, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Kulmakarvat on lakumattoa, kun en muutakaan keksinyt mustan kuorrutteen puutteessa. Veikka rakastaa marsipaania, joten kuorrutin kakun kokonaan sillä. Marsipaanin alle eristeeksi laitoin rahka-kermaseoksen, kun en jaksanut mitään kreemejä vä...

Eksyin arkistoihin kaivelemaan postaamattomia leivonnaiskuvia. Tuloksena miljoona kuvaa ilman reseptiä. Pitäisi ehkä ottaa opiksi, mutta epämääräiset, kirjoittamattomat kokeilut ovat niin iso osa tätä omaa sivuharrastuksen sivuharrastus-leivontahästäystä, etten elättele kovin suuria toiveita. Joskus kuitenkin harmittaa, nimittäin... ...tällaisia pikkuleipiä tein ennen joulua. Muistan näiden olleen hirvittävän hyviä ja makuraadin mieleen. Harmitus vain, että ohje on jossain hukassa tai sitten ei sielläkään. Parhaat tulokset kun tulevat usein jotain ohjetta mututuntumalla soveltaen ilman, että kokeiluja kirjoittaa ylös. Mutta näiden reseptin metsästän vielä joskus. Sen verran muistan, että näissä oli sitruunaa ja kanelia, hmmm... Valkosuklaa-mangojuustokakku , joka tais mennä ristiäispöytää koristamaan. Ohje löytyy linkin takaa. Perustäytekakku omaan kahvipöytään siskon synttärikaakuks.

Isänpäivän kakku meinas jo läsähtää lättynä lattialle, mutta päätyipä pöytään kuitenkin. Ulkonäöllisistä seikoista sen verran, että päivän aiheena tällä kertaa hieno ruusupursotus ja kuinka se lätätään jääkaapin hyllynreunaan aamuhämärissä, aiheesta ei liene tarpeen sanoa enempää... Joka tapauksessa se on sanottava, että kakku oli hyvää, mikä kai on se itse tarkoitus.

  Tämmösiä perusperuskermiksiä syötiin kihlajaisissa. Kääretorttupohjat, välissä kerma + lettuhillo.    Ruusut ois kyllä voinu värjätä, ei ois ollu näin syysmasentuneen aneemisia kakkuja. 

  Ensimmäinen Kitty -kakku ikinä. Kokeilin montaa juttua tähän kakkuun eka kertaa, ja ihan tyytyväinen oon lopputulokseen! Kakussa viiden munan pohja, välissä mansikkaista ja valkosuklaista täytettä, päällä ohut levy sokerimassasta ja sokerimassakoristeet. Nimi sudittu pastavärillä suoraan levyn pintaan. Olipas vaan mukava värkkäillä, toivottavasti maku oli kohillaan ja  pieni sankari tykkäs! :) Semmosta pursottelua.

Äitienpäiväksi kakkuloisia useampiakin, siksi mahollisimman yksinkertasta ja nättiä. Kunnolla vaaleanpunasta ja hörselöä. Ja tässä helppo ja nopea idea leivoskahvitukseen, johon tarttee enempi syötävää. Tee iso kakku kääretorttulevyistä, taiteile päälle jotain pikkuhörselöitä ja leikkaa paloiksi. Ihastuin näihin minikukkasiin. Ja tämä joku vanhempi hörsötörsöluomus jonku en-muista-kenen synttäreille joskus en-muista-millon, kuitenki tämän vuojen puolelta.

...harjotuspursotus. Kohteeena pikkusiskon synttärikakku. Päälle meni viimeset koristeet varastosta, lehdettömiä, kovia, minikokosia marsipaaniruusuja. Valkosuklaamousse oli omaan makuun hyvä, mansikka ois saanu maistua enemmän mansikalta. Ehkä pitäs laittaa reilummin mansikoita, kuukausia pakastetut mansikat alkaa varmaan jo vähän menettää makuaan. Tuota päällistä käytän varmasti uuestaanki joskus, oli helposti levittyvä ja mukavan näkönen. Täytevinkkejä otin Open Cafésta . Mansikkamousse 3 liivatelehteä 1,5 dl Flora Vispiä 150 g ranskankermaa 1 dl sokeria 1 dl mansikoita soseena Valkosuklaamousse 120 g valkosuklaata 100 g maustamatonta tuorejuustoa 2,5 dl Flora Vispiä Päälle 200 g valkosuklaata 100 g ranskankermaa Harjotusta, harjotusta... Jos ois ylimäärästä aikaa värkkäillä, hommaisin kunnon pursotusvälineet ja opettelisin kaikenlaisia hienoja kondiittoripursotuksia.... Ehkä sitte eläkepäivillä.

Tämmöisellä meillä herkutellaan tänään. Piti tehä kerrankin täytteiltään perinteinen kakku, ku ei enää muista, millon ois viimeksi semmosta syöny. Tämä trendi kun on vähän semmonen, että aina kun ois kakkua tulossa, niin pitäs kokeilla jotain uutta ja erikoista. Välissä siis meijän kestolempparitäytteet: mansikkahillo, banaani ja kermavaahto. Ja jotta nyt ei ihan sillä perinteisimmällä menty, niin piti jotain koristeluväkerrystä koittaa uutta. Ideaa on kopsittu Kinuskikissalta . Nuo keksirullat on kätsyjä, ei tartte välttämättä pursotella ollenkaan. Suklaakoristeet on Brunbergin tummasta suklaasta, jota edelleen täällä mainostan kun se mun mielestä toimii siihen hommaan suklaista parhaiten. Pikkusiskon käpälänjäljet tosin meinas vähän murtuilla, mutta ompahan käsintehdyn näkönen kakku. En siis voinut suoraan kakkuun painaa, kun en mitään kaulittavaa kuorrutetta käyttänyt. Tarkotus oli törkätä tuohon vielä muutama kukkanen väriä antamaan, mutta kätöset veiki niin pal...

Voileipäkakun lisäksi synttärikakkuna/viimeisenä lomapäivänä herkuteltiin täytekakulla, kuinkas muutenkaan. Edellinen kinuski-valkosuklaakakku oli sen verran hyvää, että sitä piti tehä uudestaan niin saivat muutkin maistaa. Hyvinhän tuo kävi kaupaksi nytkin! Kahdessa välissä taas kinuskitäyte ja yhdessä valkosuklainen versio. Ehkä jossain vaiheessa saan aikaiseksi laittaa ne erikseen johonki täytekategoriaan. Tykkään vaan tehä niin näppituntumalla vähän tuota ja vähän tätä ja pikkusen sitä -tyylillä, että tarkkoja ohjeita on vaikea kirjottaa. Pitäs kuitenki laittaa ees lista siitä, että mitä sinne tulikaan laitettua, ku eihän sitä muuten muista muuta ku sen, että hyvää oli ja kaikki muu on hämärän peitossa. Koristeena Omar-karkeista väsätyt ruusut, joita ei muuten kannata laittaa kakun päälle kuin vasta hetkeä ennen tarjoilua. Muuten sulavat rumasti. Hämärässä piti salamalla ottaa kuvat, muuttaa kyllä nuo värit ihan ihmeellisiksi.

Yks velipojista otti ja täytti vuosia, joten ei kun kakun tekoon. Aina kun vaan on kakulle aihetta ja itellä aikaa, niin pitää se kakku tehä. Yritän joka kerta kokeilla jotain uutta ja sinnikkäästi opetella tuota pursotus- ja koristelupuolta. Pohjana kääretorttulevyä. Kahdessa välissä kinuskitäyte ja yhdessä välissä valkosuklaatäyte. Kokeilin vähän erilaista pursotusta reunoille. Harjoitusta vaatii... Nyt on koristeetkin semmosia, että tulevat varmasti syötyä! Marsipaaniruusut on kyllä kivan näkösiä, mutta maistuu ainaki omaan suuhun hirveän pahalle. Nämä siis tehty Omar -karkeista. Oisivat erottuneet paremmin valkoisella pohjalla, mutta kun kinuskitäytettä jäi yli niin levittelin sen tuohon päälle. Kakkuja on kyllä kiva tehä varsinki sillon ku niitä syö vaan oma väki, eikä oo mitään paineita kakkujen näöstä tai mausta. Ne kyllä tulee aina syötyä vaikka mitä uutta jutskaa kokeilis tai vaikka ulkonäkökin ois toisinaan vähän kyseenalainen. :)