Roona hämmentää

Kaikki painonvartijat silmät kiinni! Vuorossa on nimittäin täydennystä kaloripommi-osastoon. Yleensä kyseisen otsikon alle kuuluvat leivonnaiset kuuluvat myös herkullisimmat-osioon, joten pitäähän tämäkin resepti jakaa. Resepti on omasta hatusta heitetty, eikä otsikko näin ollen puhu palturia: näissä muffinsseissa on suklaata taikinassa, sisuksissa ja koristeena päällä. Ai että överiksi meni? Outo käsite minulle, kun ollaan keittiössä ja leivotaan suttalaasta. Ohjeen suklaalaatuja voi vaihdella mielensä mukaan. Kermana käytin purkin pohjalle jäänyttä vispiä, kuohu ois tietty parasta, mutta hätätilassa maitokin käy. 12 kpl 3 kananmunaa 2 dl sokeria 1 dl sulaa margariinia 1 dl kermaa ½ dl tummaa kaakaojauhetta 2 tl leivinjauhetta 2,5 dl vehnäjauhoja 200 g maitosuklaata 100 g Daim-suklaata Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Ota maitosuklaasta 12 palaa erilleen, sulata loppuosa ja lisää vaahtoon. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää tai...

Tähän salaattireseptiin törmäsin siskon kahvipöydän ääressä. Resepti meni testiin vielä kotonakin, eikä varmasti jäänyt pelkäksi testikerraksi. Mun ensimmäinen ajatus ainesosaluetteloa kuunnellessani oli: "Ai, majoneesilla ja pekonilla pilataan kukkakaalin ja parsakaalin loistavat maut?" Jälleen kerran ennakko-odotukset sai heittää romukoppaan, sillä näiden makuyhdistelmä on vallan loistava! Kotona yksi maistelija totesi, ettei hänen suhteensa parsakaaliin ole kummoinen, mutta maistettuaan tuli toisiin aatoksiin: "Ei mutta, tähänhän se sopii!" Kokeilkaa tätä ihmeessä, reseptikin on niin helppo, ettei helpommasta väliä. ainesten suhde jotakuinkin näin: 200 g parsakaalta (punnittu kantoineen) 450 g kukkakaalta (punnittu kantoineen) 140 g pekonia 100 g majoneesia Silppua pekoni ja paista kypsäksi. Pilko kaalit sopiviksi paloiksi. Anna pekonin jäähtyä hieman ja sekoita sen joukkoon majoneesi. Lisää kaalten joukkoon. Valmis salaatti paranee maustuessaan, joten...

  Onko kuvan vinoissa pinoissa lettuja, lättyjä, ohukaisia vai ei mitään näistä? Joku vois sanoa noita pannukakuiksikin. Tiiäpä tuota sitte, mutta joka tapauksessa ei nimi ohukaista pahenna jos ei ohukainen nimeä. Sitä nämä lättyset eivät tee. Meinaan, että jos näistä ei tykkää, on (lätynvihaajia mitenkään väheksymättä) vika syöjässä eikä lätyissä. Näiden teosta on aikaa ikuisuus jos toinenkin, mutta silti pelkkä kuva herättelee mukavia makumuistoja... n. 20 pientä ohukaista 2,5 dl maitoa 1,5 dl vehnäjauhoja 1 muna  1/4 tl suolaa 2 rkl sokeria 25 g rasvaa 1,5 dl raejuustoa paistamiseen rasvaa Sekoita muut ainekset raejuustoa lukuunottamatta tasaiseksi taikinaksi. Lisää viimeisenä raejuusto. Paista rasvassa ohukaisiksi. Pannu saa olla todella kuuma, jottei raejuusto sula ja pala paiston aikana. Nautiskele lämpimänä tai jäähtyneenä sellaisenaan tai hillon kera.

Aika kiitää eteenpäin kammottavaa kyytiä. Reseptilaatikon lappuspino ei oo hetkeen päässyt kasvamaan. Sinänsä hyvä - vielä on toivoa siitä, että joskus saan kaiken tänne talteen. (Tai no, talteen ja talteen kun blogipalvelimet yks toisensa jälkeen kaatuilevat. Mutta eipä saivarrella.) Kaikki kesän tuoreherkut on jääny naurettavan vähälle leipomiselle, except yks pahanen mustikkapiirakka metsästä heti piirakaksi -periaatteella tehtynä. Tässä nyt ens hätään kesän ensimmäinen ja ainoa mansikkakaakku kääretorttupohjaan. Pohjan voit tehdä vaikka näin: 5 kananmunaa 2 dl sokeria 100 g perunajauhoja 2 tl leivinjauhetta Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti sekoittaen. Paista 180 asteessa n.10 min. Leikkaa jäähtynyt pohja sopiviksi paloiksi. Kokoa kakku. Kostuta ja täytä välit kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Nauti hyvässä seurassa kesäilon kera. (Kiits, hyvään seuraan kuulunut Kerttuli, kuvista ja julkai...

Kesäkesäkesäkiire. Tai siis kesäkesäkesä elämä vähentää jo ennestään vähäistä blogeilua, mutta mitäpä tuosta. Kaikki syksyn synkät hetket voin sitten päivitellä kesäherkkuja sikäli kun mikään kuva tai resepti on tallessa enää. Ja sikäli kun ei ole syksysyksysyksy elämää. Eli sikäli kuin mikäli.   Tämmösiä lippulappusia on joka laatikko täynnä. Blogin tein niiden vähentämiseksi, mutta mikä on lopputulos?! Kasvaneen leivontainnostuksen myötä kasvaneet lappuspinot. Leivontainspis kun yleensä iskee yllättäen: reseptin repäisen äkkiä netistä lähimmälle lapulle ja hämmentämisen jälkeen unohdan jonnekin. Vaihtoehtoisesti hämmennän ilman sitä lippulappustakaan enkä enää puolen tunnin päästä muista, mitä taikinaan meni. Pidä siinä sitten järjestystä yllä. Kuvan selvennökseksi: Pari pellillistä 250 normaalisuolaista voita 2 dl sokeria  1,5 tl vaniljasokeria 2 munaa 2 tl leivinjauhetta 2 dl kaurahiutaleita 5 dl vehnäjauhoja 26...

Toukokuu jäi postauksia vaille, miten niin kiire? Nyt on kuitenkin LOMA ja KESÄ . Kai. Koskapa ulkona on vihreää ja sataa vettä eikä lunta. Äitienpäivänä meillä syötiin täykkärin lisäksi jätskikakkua, jonka resepti on häikäilemättömästi Pullahiireltä pöllitty ja muokattu omaan makuun sopivaksi. Kakku oli nii hyvvää notta piti tehä helatorstaiksi toinen. Molemmat kakut män kaikki tyytyväisiin suihin eikä mittä jääny. Ykskään maistelija ei marissu, eli soli oikiastiki kai herkkua! Tein 24 cm vuokaan, ja jätskimassaa jäi jonkun verran yli. Jos haluaa tämän välttää, täytyy käyttää vähintään 26-senttistä vuokaa ja tällöin keksejä saa varata enemmän. Toisaalta ylijääneen jätskin hävittäminen ei varmasti oo mikään ongelma, joten 24-senttinenkin kelpaa mainiosti. Pohja 350 g tummia vaniljatäytekeksejä 75 g vähäsuolaista voita Jäätelö 1 prk kondensoitua maitoa ei keitettynä 1 prk kondensoitua maitoa keitettynä 7,5 dl vispikermaa 4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta Suklaa...

Iltana eräänä muutti jääkaappiimme uus alivuokralainen. Tämän vihasen linnun vuokrasopimus jäi kuitenkin tyngänpuoleiseksi. Mokoma nimittäin käyttäyty niin kehnosti, että pääty pöytään jo päivän talostelun jälkeen. Koko kovanonnen tipu meinas jäähä tekemättä kaiken maailman häsellyksen keskellä, mutta enhän millään raskinut jättää pikkuveikka-kuopusta ilman synttärikakkua. Siispä synttäreitä edeltävänä iltana kello yheksän kakkua tekemään. Tunteroinen häm-häm-hämmentelyä ja tirppa sai muotonsa. Aamuyöllä heräsin kesken unien ja tajusin, että TÖYHTÖ jäi. So let's call him plumeless (?) angry bird then. ;) Ah, niin! Kokosin siis kakun kääretorttupohjista pyöreään astiaan. Välissä oli toiveen mukaan banaania, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Kulmakarvat on lakumattoa, kun en muutakaan keksinyt mustan kuorrutteen puutteessa. Veikka rakastaa marsipaania, joten kuorrutin kakun kokonaan sillä. Marsipaanin alle eristeeksi laitoin rahka-kermaseoksen, kun en jaksanut mitään kreemejä vä...