Blogi uhkaa luisua sivuraiteille kaiken maailman banaanikärpäskuvineen. Se vaatii palautuksen ihan perusasioihin. Nyt seuraakin jotain perusten perusta. Täytin nimittäin päivänä eräänä ruokakaappiani näkkileivällä.
...siis tein mitä? Täytin ruokakaappiani näkkileivällä? Itse asiassa vaikka näkkäripinon
Tässä pohdiskellessani alan jo epäillä uunituoretta (hehheh) hypoteesiani. Taikinassahan on myös vettä, joka näin länsimaisessa luksuskulttuurissa tulee Oraksen kahvaa kääntämällä, eikä näin ollen vie tilaa ruokakaapista. Taikinan tilavuus siis kasvaa. Toisaalta totta on myös, että paistamisen aikana vettä haihtuu - onhan tuloksena kuiva, rapsakka näkkis. Kun vielä oletetaan, että hiiva toimii luvatulla lailla, kokee näkkileipä uunissa hienoisen kohoamisprosessin, jolloin sen tilavuus taas kasvaa. Esimerkkinäkkärimme on lisäksi muodoltaan kupruilevaa eikä lainkaan tasalaatuista sorttia, joka jälleen vaatii säilytykseltä enemmän tilaa. Toisaalta alkuperäinen hypoteesi koski vain näkkäriä itseään "näkkäri ei täyttäisi ruokakaappia" mahdollisesti poissulkien sen säilytyksen käytännössä. Ja kuka sanoi, että näkkärin pitäisi olla sille ominaisessa muodossaan levymäisenä rakenteena pinossa? Jos näkkärin murskaisi muruksi, veisi se luonnollisesti vähemmän tilaa. Paitsi ettei se ehkä olisi enää näkkäriä sanan varsinaisessa merkityksessään, vaan muuttuisi sitä vastoin näkkärijauhoksi. Entäs sitten kun aikaa kuluu ja näkkäri mahdollisesti kerää kosteutta itseensä, kuinka tilavuuden silloin käy.....?
Äh. Koska en viitsi uhrata aikaani empiirisille kokeiluille, (niin mielenkiintoisia kuin ne olisivatkin) ratkaisen asian toisin toteamalla, että koko alkuperäinen kysymyksenasettelu oli suorastaan typerä. Sillä kuka pöljimys nyt täyttäisi näkellä ruokakaappiaan? Eikös näkkileivän varsinainen funktio ole täyttää vatsaa?!
Joka itselleen kuoppaa kaivaa, se naamalleen sinne mätkähtää. Pohjalta saattaa kuitenkin löytyä varsin mukiinmenevää - tai siis kuoppaanmennyttä ja vatsaanmenevää - näkkäriä.
Jälkihuomiona totean myös, että kelmurullalla voi kaulia. Ihan hyvin!
Pari pellillistä
1,5 dl vettä
2 tl hunajaa
2 tl kuivahiivaa tai nokare tuoretta
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
Lämmitä vesi, lisää hunaja ja yhteen sekoitetut kuivat aineet. Alusta huolellisesti. Peitä taikina liinalla ja nosta se pariksi tunniksi jääkaappiin. Kauli taikina ohueksi jauhojen avulla. Pistele haarukalla tai ajele ruutukaulimella jos moisen omistat. Leikkaa sopiviksi paloiksi ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä.
Mää täälä taas urkin ja kuolaan. Onnistaako ilman hinajata, se ei näy olevan tän läävä.. kämpän vakiovaruste. Näitä(kin) vois nimittäin testata jahka...!
VastaaPoistaHinajan tilalta voi heittää sekaan vaikka siirappia tahi sokeria. Hätätilassa menee ilman mitään noista. Mutta hinajan kera paras, jos multa kysytään, tosin olen tämän hetken addiktioineni sitä mieltä, että hinajalla voi kuorruttaa jopa puuronsa. Näin ollen kannattaa ottaa vähän varauksella mun hinajavinkit...
Poista