21. elokuuta 2011

Täytetyt pikkuleivät


Nämä pikkuleivät pääsivät hääjuhlien kahvipöytään. Tavallisen, vaaleiden pipareiden ohjeen lainasin Merjan leivonta- ja askartelublogista. Täytteeksi laitoin valkosuklaata ja kuningatarhillon ja vadelmamarmeladin sekoitusta. Valkosuklaa toimi paitsi makuna, myös liimana keksien välillä. Halusin keksien välistä pilkottavan valkoisen täytteen punaisen hillon sijasta, siksikin päädyin valkosuklaaseen. Sen verran onnistuin muutaman töhrimään, että sain maistaakin ja hyviä olivat!

Niin, ja jos joku on törmännyt jossain pehmeisiin hopeahelmiin, niin vinkatkaapa. Helmet on kyllä kivan näköisiä, mutta inhottavan kovia, jos sattuvat hampaiden väliin. Pehmeitä kultaisia oon nähny, mutta hopeisia en...

Vaaleat piparit (n. 100 kpl keksipohjia)
250 g voita
3 dl (250g) sokeria
3 keskikokoista kananmunaa
8 dl (500g) vehnäjauhoja
½ tl soodaa
½ tl leivinjauhetta
1 ½ tl vaniljasokeria (käytin aitoa vaniljasokeria 2 tl)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen, vaahdottaen massaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää massaan. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa kelmutettuna tunti, mutta mielellään seuraavaan päivään. Ota taikinasta pieni pala, kaulitse ohueksi levyksi käyttäen apuna hiukan vehnäjauhoja. Ota haluamallasi muotilla taikinasta pikkuleipiä ja aseta ne pellille leivinpaperin päälle. Paista 175 asteessa, uuniin toiseksi alimmalla tasolla 7-12 minuuttia. Tarkkaile paistoaikaa, vaaleat pikkuleivät palaa reunoista helposti. Minä paistoin meidän uunilla keskitasossa 5-7 minuuttia.

Pursota joka toisen jäähtyneen keksipohjan päälle valkosuklaasta rinkula. Täytä rinkulan keskus hillolla ja paina päälle toinen puoli. Koristele vaikkapa valkosuklaaspritsauksin. Täytä keksit mahdollisimman lähellä tarjoilupäivää ja säilytä viileässä.


Valkoinen täytereunus huonossa iltavalossa. Näitä värkkäilin 200 kpl. Sarjatyönä tulivat nopeasti, eniten aikaa vei keksipohjien teko ja paisto.

2 kommenttia:

  1. Todellakin oot värkkäillyt, viitsinyt ja nähnyt noin paljon vaivaa! Ihanan pehmeitä olivat, ja hyvän makuisia kuin näköisiä! Tinttara muuten tykkäs kovasti kovista helmistä.;)

    VastaaPoista
  2. Joo näistä ei, tosiaan, tuukaan semmosia kovia rouskutuskeksejä. Enemmänki ku jotain minileivoksia. :) Hih, voin kuvitella tinttaran helmien kimpussa, meilläki niitä kuopusveli vetelis purkista suoraan!

    VastaaPoista