27. huhtikuuta 2014

Marjajäätelö ja päivän banaaniepistola


Täällä Turku. Täällä mekkosäät.
Täällä jäätelö, jonka marja- ja hedelmäpitoisuus on 100 % eikä piiruakaan alle.
 "Miten niin jäätelö?"
Siten niin, että jäätelö on kylmää ja herkullista ja kulhon sisältö oli juurikin sitä.

jäisehköjä marjoja
ruskeapilkkuista banaania

Sauvasekoita sopivassa suhteessa.
Syö.
(Pakasta hyhmäiseksi / pakasta kunnolla ja sulata hyhmäiseksi. Syö.)


Ja katso,
yläkuvaan on tallennettu hetki,
jona banaani on makeimmillaan ennen kohtalokasta mustumislöpsähdystä.
Kyseisen banaanin ruskeapilkkuisuusaste on verrattain bueno,
oikein optimaalinen,
kerrassaan herkullisen täydellinen.

Kuulkaa vielä,
te opiskelijat tai muuten vaan Mattia kukkarossanne majoittavat:
maukkauden lisäksi on taloudellista syödä vain kypsiä banaaneita.
Kypsien banaanien kuori on huomattavasti raakoja ohuempi,
joten paitsi että kypsän banaanin syötävä osuus on parempaa,
sitä on enemmän!
 
Syökää siis banaania,
te kaikki,
ja pilkuttakaa kasvonne banaanin kaltaiseksi auringossa,
joka vihdoin on talviuniltaan noussut!

1. huhtikuuta 2014

Oodi tuorepuurolle

 
Koska istun junassa ja koska tehtävänä olisi kosolti kouluhommia, puuroilu jatkukoon. Ken väittää puuron olevan pahaa, puhuu puppua. Niin yksinkertaista se on.

Tuorepuuro
kaurahiutaleita
maitoa
mustikoita
mansikoita
banaania

Laita illalla aamupuurokulhon pohjalle kasa marjoja ja banaanisiivuja. Hömpsäytä päälle nälän mukaan kaurahiutaleita ja maitoa sen verran, että koko komeus juuri ja juuri peittyy. Heitä jääkaappiin.

Jos tykkäät, voit hurauttaa marjat ja banaanin soseeksi tekovaiheessa:


Herää aamulla, oio jäsenesi, singahda jääkaapille ja popsi puuro suihisi.

Laula aamuoodi puurolle. Se tykkää siitä. Jos aurinko paistaa, lurauta oodi sillekin. Lähde kouluun / töihin / kaupungille / lähimetsikköön / vieruspuistoon / jää kotiin. Sama se mitä teet, ainakaan vatsa ei pistä vastaan.


 Oodeja Op. (N)4(M!)
No 1. Puurolle
No 2. Auringolle

Marjaisen banaaninen riisipuuro


Aamupalan täytyy olla sellainen, että sitä ajattelemalla jaksaa ponnistaa pehkun pohjalta ylös. Plussaa on, jos aamiainen on valmiina, jolloin sen valmistukseen kuluvan ajan voi käyttää rauhalliseen nautiskeluun. Ekstraplussaa on, jos aamiainen on sekä herkullinen että ravitseva. Kolminkertaisen plussan aamiainen ansaitsee, jos se on lompakkoystävällinen. Seuraa resepti, joka täyttää kaikki nämä kriteerit.

Tällä puuroreseptillä tekee vatsansa onnelliseksi monena aamuna peräkkäin. Puuro on niin herkkua, ettei kyllästymispiste tule heti vastaan. Ja kun tulee, voi vaihtaa aamiaislajiketta. Opiskelijan lompakkokin kiittää, ainakin jos on kantanut pakasteeseensa itse poimittuja metsän antimia kotopuolesta. Erityisarvon marjat ja mehut saavat, kun ne on rahdannut kuudensadan kilometrin matkan pakastimesta toiseen. Silloin jokaisen mustikan, sen pienimmänkin, syö suurella hartaudella, uskokaa tai älkää!

Puuroa popsii myös kuvan tapaan välipalana. Ja iltapalana. Ja muuten vaan -palana.

Niin iso annos kuin tämän köökin suurimpaan (ja samalla pienimpään eli ainoaan) kattilaan juuri ja juuri mahtuu:

5 dl sokeroimatonta marjamehua ( ½ puolukkaa, ½ punaherukkaa)
5 dl vettä
2 dl puuroriisiä

1 iso banaani
3 dl marjoja
2 rkl hunajaa
½ tl suolaa

Banaani, marjat ja hunaja tuovat makeutta omaan makuuni riittävästi. Sokeriakin / sokeroitua mehua / enemmän hunajaa voi kuitenkin halutessaan heittää sekaan.

Kuumenna mehu ja vesi kiehuvaksi. Lisää riisi ja keitä melkein kypsäksi, noin 25-30 minuuttia.
Lisää banaani ohuina siivuina ja hunaja. Keitä kypsäksi ja lisää lopuksi suola ja jäiset tai tuoreet marjat.

Syö lämpimänä tai jääkaappikylmänä. Maitoloraus sopii hyvin jatkeeksi tilanteessa kuin tilanteessa.

3. helmikuuta 2014

Ahvenanmaan pannukakku


Pannukakku. Hmh. Ei sitä paisteta pannulla. Eikä se kyllä näytä kakultakaan. Toinen hmh.

Ahvenanmaan pannukakku. Siinä on puuroa, riisi-sellaista tai mannaa. Perinteisessä Ålands pannkak...pannarissa on kai myös kardemummaa, mutta itse haluan pitää pullan ja pannarin erillään ja jätän mausteen pois.

Pala kakkua, pannusellaista från Åland, nököttää kuvassa kera kreikkalaisen jogurtin. Ja kera kivettömän vadelmahillon, joka on tietysti itse keitetty omin kätösin poimituista marjoista.

Ei hyvää.
Vaan kerrassaan herkullista!

Pellillinen
nokare voita
1 dl puuroriisiä
3 dl vettä
7 dl maitoa

2 tl suolaa (tai maun mukaan)
loraus hunajaa tai reilu ropsaus sokeria
3 kananmunaa
n. 2 dl vehnäjauhoja

toinen nokare voita

Kuullota riisi voissa. Lisää vesi ja anna kiehua kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää lämmitetty maito ja anna kiehua melkein kypsäksi, noin parikymmentä minuuttia. Mausta hiukan jäähtynyt puuro, lisää kananmunat ja vehnäjauho. Sekoita tasaiseksi.

Laita voinokare pellille ja pelti 225 asteiseen uuniin. Anna voin sulaa, kaada taikina voisulan päälle ja paista noin 30 minuuttia.

Pannukakun voi hyvin pakastaa. Pienempi erä paistuu kätevästi piirakka- tai uunivuoassa.

20. tammikuuta 2014

Kotitekoinen mysli


Olen myslikranttu: kaupan mysleissä on aina jotain vikaa. Suurin osa mysleistä on kuorrutettu sokerilla. Pähkinämyslissä on liian vähän pähkinää ja hedelmämyslissä liian vähän hedelmää. Kuitumyslissä on liian vähän makua ja muromysli on uinut rasvassa ja sokerissa. Fitness-myslissä on keinotekoisia proteiinipalleroita ja luomumysli on liian kallista. Xtra-myslissä on pelkkiä pikakaurahiutaleita ja Lidl-myslin hiutaleet ovat peräisin moottoritienvarsipellolta. Noin niin kuin kärjistettynä. Siispä tein itse myslini. Tuli hyvää, itselleni sopivaa, oikein oivaa ja melkein liiankin makoisaa! Reseptiä on helppo muokata mieleisekseen, suluissa vinkkejä. Ensimmäinen myslikokeiluni sisälsi suurin piirtein seuraavaa:

5 dl kaurahiutaleita, niitä oikeita isoja, ei pika-!
5 dl ruishiutaleita
1,5 dl kauraleseitä (ruisleseitä)
1,5 dl hasselpähkinärouhetta
2 dl pähkinäsekoitusta (hassel-, saksan-, cashew- ja parapähkinöitä)
0,5 dl kuorittuja manteleita
(siemeniä: auringonkukan-, kurpitsan-, pinjan-...)

2 tl hunajaa
4 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa (+ muita mausteita)

1,5 dl rusinoita
(+kuivattuja hedelmiä, marjoja ym.)

Sekoita hunaja, oliiviöljy ja mausteet keskenään. Jos hunaja on jämäkkää, lämmitä seosta hiukan sekoittamisen helpottamiseksi. Paloittele pähkinät ja mantelit sopiviksi paloiksi. Sekoita hiutaleet ja pähkinät keskenään ja pyörittele joukkoon hunaja-oliiviöljyseos. Levitä seos tasaisesti pellille. Paahda 150 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Kääntele seosta useaan kertaan paahtamisen aikana. Varo pähkinöiden palamista! Kun seos on saanut kauttaaltaan vähän väriä pintaansta, on se valmista.

Sekoita paahtuneen myslipohjan sekaan kuivatut hedelmät/marjat.


Jos haluat myslisi blogiisi, kuvaa tuotoksesi heti. Myslin pinta purnukassaan kun on kovin vajenevainen.

7. marraskuuta 2013

Hirvi kakussa!


Tähän maaliin oli helppo osua. Ei muuta kuin kakkulapio kouraan ja mums! Kahdenkymmenen munan ja parin kermalitran kakkuloinen meni syötäväksi metsään, siksi pelti alustana. Kermareuna ja kuusi kiukuttelivat koristelijalle, mutta onneksi se ei vaikuta siihen olennaisimpaan eli makuun.

Perustavaa laatua oleva levykakku kääretorttupohjalla, sillä vanhalla hyväksihavaitulla:

5 munaa
2 dl sokeria
100 g perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi. Sihtaa joukkon yhdistetyt kuivat aineet. Paista 180 asteessa 8-10 min. Anna jäähtyä ja täytä.

Välissä kermaa ja hilloa, koristeet sokerimassaa.

20. syyskuuta 2013

Näkkileipä



Blogi uhkaa luisua sivuraiteille kaiken maailman banaanikärpäskuvineen. Se vaatii palautuksen ihan perusasioihin. Nyt seuraakin jotain perusten perusta. Täytin nimittäin päivänä eräänä ruokakaappiani näkkileivällä. 

...siis tein mitä? Täytin ruokakaappiani näkkileivällä? Itse asiassa vaikka näkkäripinon  tunkisi   asettelisi väljähkölle ruokakaapin hyllyllekin, ei se sitä täyttäisi ottaen huomioon lähtötilanteen ja valmistusprosessin. Katsokaas näin: oletetaan, että lähtötilanteessa hyllyllä on 827,34 grammaa ruisjauhoja. Kun desilitra ruisjauhoja painaa noin 55 grammaa, voidaan todeta, että lähtötilanteessa ruisjauhojen tilavuus on karkeasti ottaen ja asiayhteydessä luontevasti vetomittoja käyttäen noin puolitoista litraa. Taikinaan siitä hupenee kolme desiä tai ehkä kolme pilkku kaksi tahi kaksi pilkku kahdeksankymmentäneljä, jos kyseessä on allekirjoittanut turhattomantarkka hämmentelijä. Joka tapauksessa ruokakaappiin tulee noin kolmen desin verran lisää tilaa. Tilaa tuo tietysti myös vehnäjauhovaje. Kauralesevajetta ei tule, koskapa lesepaketin tilavuus on vakio sen sisällön määrästä riippumatta. Sama pätee myös muihin jäljellä oleviin ainesosiin.

Tässä pohdiskellessani alan jo epäillä uunituoretta (hehheh) hypoteesiani. Taikinassahan on myös vettä, joka näin länsimaisessa luksuskulttuurissa tulee Oraksen kahvaa kääntämällä, eikä näin ollen vie tilaa ruokakaapista. Taikinan tilavuus siis kasvaa. Toisaalta totta on myös, että paistamisen aikana vettä haihtuu - onhan tuloksena kuiva, rapsakka näkkis. Kun vielä oletetaan, että hiiva toimii luvatulla lailla, kokee näkkileipä uunissa hienoisen kohoamisprosessin, jolloin sen tilavuus taas kasvaa. Esimerkkinäkkärimme on lisäksi muodoltaan kupruilevaa eikä lainkaan tasalaatuista sorttia, joka jälleen vaatii säilytykseltä enemmän tilaa. Toisaalta alkuperäinen hypoteesi koski vain näkkäriä itseään "näkkäri ei täyttäisi ruokakaappia" mahdollisesti poissulkien sen säilytyksen käytännössä. Ja kuka sanoi, että näkkärin pitäisi olla sille ominaisessa muodossaan levymäisenä rakenteena pinossa? Jos näkkärin murskaisi muruksi, veisi se luonnollisesti vähemmän tilaa. Paitsi ettei se ehkä olisi enää näkkäriä sanan varsinaisessa merkityksessään, vaan muuttuisi sitä vastoin näkkärijauhoksi. Entäs sitten kun aikaa kuluu ja näkkäri mahdollisesti kerää kosteutta itseensä, kuinka tilavuuden silloin käy.....?

Äh. Koska en viitsi uhrata aikaani empiirisille kokeiluille, (niin mielenkiintoisia kuin ne olisivatkin) ratkaisen asian toisin toteamalla, että koko alkuperäinen kysymyksenasettelu oli suorastaan typerä. Sillä kuka pöljimys nyt täyttäisi näkellä ruokakaappiaan? Eikös näkkileivän varsinainen funktio ole täyttää vatsaa?!

Joka itselleen kuoppaa kaivaa, se naamalleen sinne mätkähtää. Pohjalta saattaa kuitenkin löytyä varsin mukiinmenevää - tai siis kuoppaanmennyttä ja vatsaanmenevää - näkkäriä.

Jälkihuomiona totean myös, että kelmurullalla voi kaulia. Ihan hyvin!

Pari pellillistä
1,5 dl vettä
2 tl hunajaa
2 tl kuivahiivaa tai nokare tuoretta
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä

Lämmitä vesi, lisää hunaja ja yhteen sekoitetut kuivat aineet. Alusta huolellisesti. Peitä taikina liinalla ja nosta se pariksi tunniksi jääkaappiin. Kauli taikina ohueksi jauhojen avulla. Pistele haarukalla tai ajele ruutukaulimella jos moisen omistat. Leikkaa sopiviksi paloiksi ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä.