Blogi uhkaa luisua sivuraiteille kaiken maailman banaanikärpäskuvineen . Se vaatii palautuksen ihan perusasioihin. Nyt seuraakin jotain perusten perusta. Täytin nimittäin päivänä eräänä ruokakaappiani näkkileivällä. ...siis tein mitä? Täytin ruokakaappiani näkkileivällä? Itse asiassa vaikka näkkäripinon tunkisi asettelisi väljähkölle ruokakaapin hyllyllekin, ei se sitä täyttäisi ottaen huomioon lähtötilanteen ja valmistusprosessin. Katsokaas näin: oletetaan, että lähtötilanteessa hyllyllä on 827,34 grammaa ruisjauhoja. Kun desilitra ruisjauhoja painaa noin 55 grammaa, voidaan todeta, että lähtötilanteessa ruisjauhojen tilavuus on karkeasti ottaen ja asiayhteydessä luontevasti vetomittoja käyttäen noin puolitoista litraa. Taikinaan siitä hupenee kolme desiä tai ehkä kolme pilkku kaksi tahi kaksi pilkku kahdeksankymmentäneljä, jos kyseessä on allekirjoittanut turhattomantarkka hämmentelijä. Joka tapauksessa ruokakaappiin tulee noin kolmen desin verran lisää tilaa. Tilaa tuo