Roona hämmentää

Kuvassa se kuuluisa viimeinen kakkupala... Jos suttalasta ja makiasta tykkää, tykkää tästä kakusta. Reseptejä löytyy netistä tähän varmaan miljoona, tässä jonkunlainen versio. Ohje on tosi iso, sillä tulee paksu kakku isoon vuokaan. Puolittamalla täytteen (ja laittamalla pohjan määristä n. 3/4) saa 24 cm:n vuokaan kohtuupaksun kakun. halkaisijaltaan 27 cm vuokaan 1 pkt (400 g) Digestive-keksejä 150 g margariinia 5 dl kermaa 500 g maitorahkaa 250 g valkosuklaata 2 isoa Daim -patukka ripaus vaniljasokeria 8 liivatelehteä Murusta keksit ja sulata rasva. Sekoita rasvasula keksimurun joukkoon ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Laita kylmään täytteen teon ajaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkon maitorahka. Murusta Daim karkeaksi muruksi ja sulata valkosuklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Lisää suklaat täytteeseen. Mausta vaniljasokerilla. Lisää vielä liivate ja kaada keksipohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä nelisen tuntia. Valkosuklaan maku tule

Joku ilta sain ihme inspiraation kokeilla, vieläkö on yläasteen karjalanpiirakanrypytysopit muistissa. Opit ehkä, mutta taito ei oo pohojammaalaisella hallussa, se on kai jonku muun maakunnan mummojen heiniä tuo rypyttely. Karjalanpiirakallehan nuo kuitenkin maistu ja tekivät kauppansa. Ruiskuori 2 dl kylmää vettä 1 tl suolaa 5,5 dl sihtiruisjauhoja (osa vehnäjauhoja, jos haluaa helpommin käsiteltävän taikinan) Täyte valmiiksi keitettyä riisipuuroa, johon lisätään kananmuna Voiteluun 50 g margariinia 1 dl maitoa Ohjeesta ei sen enempää kuin että paisto 275 asteessa n. 15 minuuttia. Voidellaan heti uunista tulleina margariini-maitoseoksella ja peitellään hyvin, jotta pysyvät pehmeinä.

Synttärijuhliin meni muutama voileipäkakku ja ennen niitä syötiin isäinpäivänä voikkarikakkua, joka toimi samalla juhlien testikakkuna: Juhliin meni normi kinkkukakku... ...astetta hörselöisemmän kaverinsa kanssa: Laktoosittoman version täytepohjana laktoositon tuorejuusto-ranskankerma -seos itse yrteillä maustettuna: Mukaan mahtu vielä pienempi gluteeniton+laktoositon kakku. Tulipahan opittua sekin, että vaikka on mikä -ton, niin ei tartte olla mauton kuitenkaan... Olipa vaihteeksi hirmusen mukava värkkäyspläjäys plus että kakut oli maistuneet juhlaväelle, siitä saa tekijäkin aina hyvän mielen. :)

Tämä on kans isäinpäivän (vai isäNpäivän?) herkku. Siihen päästään käsiksi kun saahaan pappaa, isää ja appea juhlimaan tulevia kylään. Kakku kannattaa tehdä tarjoilupäivää edeltävänä päivänä. Valkosuklaan maku nimittäin tulee esiin vasta kun kakku on saanut maustua kunnolla. Täytettä maistellessaan ei siis kannata ihmetellä, jos valkosuklaa ei maistu tarpeeksi, seuraavana päivänä maku on jo aivan toinen... Ohjetta otin useasta blogista, mutta loppujenlopuksi väänsin oman version, joka meni kutakuinkin näin: Halkaisijaltaan 27 cm:n vuokaan 400 g Digestive-keksejä 125 g margariinia 400 g maustamatonta tuorejuustoa 250 g valkosuklaata 4 dl Flora Vanilla vaahtoutuvaa vaniljakastiketta 2,5 dl kermaa ripaus vaniljasokeria 6 liivatelehteä tilkka vettä 4 dl mustikoita 3 dl vettä 1,5 dl hyytelösokeria Hienonna keksit muruksi. Sulata margariini, yhdistä kekseihin ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi. Sulata

Tämmöisellä meillä herkutellaan tänään. Piti tehä kerrankin täytteiltään perinteinen kakku, ku ei enää muista, millon ois viimeksi semmosta syöny. Tämä trendi kun on vähän semmonen, että aina kun ois kakkua tulossa, niin pitäs kokeilla jotain uutta ja erikoista. Välissä siis meijän kestolempparitäytteet: mansikkahillo, banaani ja kermavaahto. Ja jotta nyt ei ihan sillä perinteisimmällä menty, niin piti jotain koristeluväkerrystä koittaa uutta. Ideaa on kopsittu Kinuskikissalta . Nuo keksirullat on kätsyjä, ei tartte välttämättä pursotella ollenkaan. Suklaakoristeet on Brunbergin tummasta suklaasta, jota edelleen täällä mainostan kun se mun mielestä toimii siihen hommaan suklaista parhaiten. Pikkusiskon käpälänjäljet tosin meinas vähän murtuilla, mutta ompahan käsintehdyn näkönen kakku. En siis voinut suoraan kakkuun painaa, kun en mitään kaulittavaa kuorrutetta käyttänyt. Tarkotus oli törkätä tuohon vielä muutama kukkanen väriä antamaan, mutta kätöset veiki niin pal